Rauhalinna on alue meren rannalla, noin kilometrin päässä Kaarinan keskustasta. Se on ollut monien vuosikymmenten ajan perinteistä maalaismaisemaa. Monet vanhemmat ihmiset muistavat vielä niityllä laiduntaneet Japa-jalostuspalvelun sonnit, jotka näkyivät Helsingin tielle asti. Nyt alue muuttuu kuitenkin nopeasti asuinrakentamisen myötä.

Rauhalinnassa on upea luontopolku, missä tosin Saaristotieltä kantautuva autojen möly häiritsee minua. Rauhalinnan kartanon rakennukset kertovat alueen ainutlaatuisesta kulttuurihistoriasta. Mökki Gallerian tarina liittyy kartanon historiaan siten, että mökki ollut kartanon omistuksessa, ja mökissä on asunut mm. kartanon maataloustyöntekijä Anton Aalto.  Meren rannassa vastarannalla näkyvät historialliset Kuusiston piispanlinnan rauniot. Uskomaton paikka!

Galleristi Sibel Kantola on kosmopoliitti, joka on asunut mm. Turkissa, Venäjällä, USAssa ja Etelä-Koreassa. Kysyin häneltä jo vuosi sitten, miksi hän asuu Kaarinassa.

Sibel, miksi haluat asua Kaarinan Rauhalinnassa?

Koska paikka on super kaunis! Rauhalinnan luontopolkualue ja tämä mökki riittävät minulle. En voisi kuvitella asuvani jossain isossa kaupungissa.

Etkö pitkästy täällä? Eikö ole tylsää?

Ei, tämä on fantastinen paikka, koska minulla on ihana työtila, missä voin tehdä mitä haluan! Jos haluan zen-hetken, voin mennä luontopolulle! Alueen energia ruokkii minua, se antaa tilaa ajatuksille ja käynnistää mielikuvituksen ja auttaa minua esimerkiksi kuvittajan työssäni.

Tarkoitatko, että luonto inspiroi sinua?

Ei ole kyse vain luonnosta; en haluaisi olla keskellä hienoa luontoa mökissä, missä ei ole mitään! Se olisi masentavaa! Tarvitsen myös ihmisiä ympärilleni. Tämä paikka on niin täydellinen, se on kokonaisuus. Alueen kulttuurihistoria ja koko ympäristö inspiroivat minua!

Miten näet alueen tulevaisuuden?

Minä toivon, että luonto säilyy täydellisesti sillä lailla että me hoidetaan sitä hyvin, esimerkiksi luontopolkua. Samoin Rauhalinnan metsä- ja puistoalueiden hoito on tärkeää, koska alueella on arvokkaita puita ja kasvillisuutta, ja asiantuntijoita tarvitaan sen ylläpidossa.

Miten toivoisit aluetta kehitettävän?

En ole asunut täällä kauan, siksi minulla ei ole paha mieli samalla tavalla kuin ihmisillä, jotka ajattelevat: – Voi ei, tähän on rakennettu niin paljon uutta!. Minustakin koko alue on ylirakennettu, talot ovat liian vierekkäin, en ymmärrä miksi näin on suunniteltu?

Toisaalta luotan Suomeen ja suomalaiseen suunnitteluun, koska olen nähnyt paljon pahempaa maailmalla – siis sellaista, että on rakennettu tosi tiiviisti ja missään ei ole mitään kaunista tai vihreää, ja sitä pidetään normaalina, kauniina ja hienona, näin esimerkiksi Turkissa.

Minkälaisia mielipiteitä olet kuullut muilta alueen kehittämisestä?

Mökissä on käynyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole olleet alueella esimerkiksi neljään vuoteen. He ovat tulleet esimerkiksi katsomaan vanhaa kotitaloa tai tapaamaan sukulaisia, ja he ovat aivan shokissa että miten täällä on rakennettu niiiin paljon niin lyhyessä ajassa! Ihmisille tulee paha mieli, ja se kestää ennen kuin he tottuvat, mutta sitten he tottuvat, shokki on ensireaktio.

Uskotko että Rauhalinnan vanhaa kulttuuriperintöä ja luontoa voidaan säilyttää sopivasti?

Kyllä, mutta sopivasti tarkoittaa, että meidän pitää tehdä yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Emme voi ajatella, että jätetään vain vanhat asiat sellaisenaan, koska ne eivät säily ilman ylläpitoa. Esimerkiksi luontopolun opasteita voisi kehittää ja siten kasvattaa alueen kauneutta. Se on minun visioni!

SIBELIN UNELMA KÄY TOTEEN

Kun tämä haastattelu tehtiin vuosi sitten, Sibelin unelma oli saada olla mukana Rauhalinnan luontopolun kehittämisessa. Hän tunsi kuitenkin olevansa taiteilijana tällaisten yhteistyöverkostojen ulkopuolella. Lisäksi Sibel oli niin monesti huomannut, että hänen suomen kielen vahva aksenttinsa, puheen kielioppivirheet ja eloisa turkkilainen tapansa esittää asiat loitonsivat hänet helposti mahdollisista yhteistyökumppaneista…

Sitä suurempi on ollut Sibelin ilo, kun hänet on valittu tekemään kuvitus Rauhalinnan alueen luontopolun opastuskyltteihin! Unelma käy nyt toteen! Muille asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta Sibelille asia on ihme ja suuri, suuri ilo!

Tämä kuvitustyö ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman Sibelin appiukon Markku Kantolan apua. Markku on eläkkeellä oleva opettaja ja intohimoinen luontoharrastaja. Hänen luontokirjansa ja sieltä valmiiksi etsityt kuvat ovat olleet Sibelille korvaamaton apu kuvittamistyössä.

Tässä näemme, että joskus vanhat kirjat peittoavat internetin. Eläköön siis tiedonhalu, uteliaisuus ja kokemuksen arvostaminen! Miten hienoa on tehdä yhteistyötä, saada ja antaa!

P.S. Elokuussa voit lukea lisää Rauhalinnan luontopolun uusista opastustauluista täältä blogista!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki