Featured

Hurja seikkailu lapsille Taikametsässä

trollskogens äventyr 2
Matias (Martina Laine) ja Tor (Carmela Johansson) Taikametsässä. Kuva Katrine Johansson.

Blogtext på svenska här

Mökki Galleria tarjoaa lapsille interaktiivisen, kaksikielisen teatteriretken Taikametsän seikkailut – Trollskogens äventyr sunnuntaina 9.9.2018 klo 11 ja klo 13. Esitys on osa Mökki Gallerian perhetapahtuman ohjelmaa 9.9. Teatteriretki toteutetaan ulkona, pienessä metsikössä Mökki Gallerian vieressä.

Autetaan Matiasta selviytymään suomeksi ja ruotsiksi

Esityksessä katsojat lähtevät ihan oikeasti Matias Maahisen kanssa sieniretkelle Taikametsään! Lapset auttavat Matiasta ja hänen uutta ystäväänsä Pörriä etsimään metsästä sieniä ja hyödyllisiä kasveja, voittamaan esteet ja löytämään oikeat sanat suomeksi ja ruotsiksi. Ystävyydessä on voimaa!

Esitys on interaktiivinen ja sopii myös kielikylvyksi. Metsäretkellä puhutaan sekä suomea että ruotsia, mutta esityksen seuraaminen ei edellytä ruotsin kielen osaamista. Esityksen pituus on noin 40 minuuttia ja se soveltuu 4-8 -vuotiaille lapsille. Kaikki lapsiosallistujat saavat myös mukaansa Taikametsän seikkailuvihon, jossa on hauskoja puuhatehtäviä.  

trollskogens äventyr 6trollskogens äventyr 3trollskogens äventyr 1pörri tutkii

pörri nauraa
Matias ja hänen uusi ystävänsä Tor kokevat jännittäviä juttuja Taikametsässä. Kuvat Katrine Johansson

Taikametsän ihmeellinen luonto

Esitys pohjautuu kirjaan ”Matias Maahisen ja Pörri Peikon seikkailut, Taikametsän mörkö” (Aurinkokustannus 2017). Kirjan on kirjoittanut turkulainen kirjailija Ian Bowie, ja kuvituksesta vastaa Mökki Gallerian galleristi, kaarinalainen Sibel Kantola. Kirjan taianomainen kuvitus on syntynyt Sibelin ateljeessa Mökki Galleriassa. Katso kirjan esittelyvideo….

Teatteriesitys on Mökki Gallerian ja Sagametsä-työryhmän ensimmäinen yhteistyö. Sagametsä-työryhmässa työskentelevät teatteri-ilmaisun ohjaajat Tove Lipponen ja Carmela Johansson sekä sosionomi/lastentarhanopettaja Martina Laine. Esitystä ovat tukeneet Svenska Kulturfonden ja Stiftelsen Martha och Albin Löfgrens kulturfond.

Teatteriretki on osa Mökki Gallerian perhetapahtuman ohjelmaa su 9.9.2018. Perhetapahtumapäivänä Mökki Galleriassa ja sen pihalla tapahtuu kaikenlaista jännää!

Lähde Matiaksen mukaan hurjaan seikkailuun Taikametsään! 

Esitys: Taikametsän seikkailut – Trollskogens äventyr
Aika: su 9.9.2018 klo 11.00 ja klo 13.00 (säävaraus)
Paikka: Mökki Galleria, Iso-Rauhalinnantie 5, 20780 Kaarina (noin 1 km Kaarinan keskustasta)
Liput ennakkovarauksella: 10 e/lapsi, yksi aikuinen lapsen seurassa ilmaiseksi. Esitykseen mahtuu 10 lasta, joten kannattaa varata liput ennakkoon.

Kesto: noin 40 min
Huomioitavaa: Esitys on ulkona metsässä, joten huomioi sopivat kengät ja vaatteet!

Lisätiedot ja lippuvaraukset: Carmela Johansson/ Työryhmä Sagametsä, carmela.johansson@gmail.com, p. 040 7047 399

Huomioi pysäköinti: Mökki Gallerian parkkipaikka on Iso-Rauhalinnantiellä. Mökki sijaitsee kevyen liikenteen väylän varrella, joten parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka galleriaan. Jos parkkipaikka on täynnä, voit jättää autosi Voivalantien varteen. Tulo-ohje Mökki Galleriaan

Salama aiheutti vaaratilanteen Mökki Galleriassa

“Ennen kuin palomiehet tulivat, minulla oli aikaa miettiä mitä ottaisin mukaan? Kassan vai tärkeät taulut? Lopulta en halunnut ottaa mitään. Se oli aika kummallinen juttu. Tämä koko mökki on niin arvokas juttu minulle, että en voinut ottaa mitään mukaan, vaikka näin savua, ja mökki oli vaarassa!”

Raju ukkonen Rauhalinnassa

Seuraavassa galleristi Sibel Kantola kertoo dramaattisesta päivästä toukokuussa, kun ukkonen jylisi ja salamoi Rauhalinnassa: Toukokuussa oli tosi raju ukkonen. Olin yksin sisällä Mökki Galleriassa, kun salama iski. Se oli tosi iso pamaus, räjähdys ja mökkiin tuli valoa sisälle!

Pelästyin salamasta niin, että huusin ja putosin sohvalta lattialle. Sen jälkeen tuli hiljaisuus, ja sähköt olivat poikki. Tuntui savun hajua ja synteettistä palaneen hajua. Haju voimistui, ja galleriaan alkoi tulla savua. Silloin oli pakko soittaa hätänumeroon.

Paloauto Aallonmäellä

Hätäkeskuksessa neuvottiin tarkistamaan mökin yläkerrasta, palaako siellä ja pitämään puhelinlinja auki. Kun palomiehet olivat tulossa, menin ulos ohjaamaan heidät perille. Silloin tuntui, että mökki alkaa kohta palaa… Ennen kuin palomiehet tulivat, minulla oli aikaa miettiä mitä ottaa mukaan? Kassan vai tärkeät taulut?  Lopulta en halunnut ottaa mitään. Se oli aika kummallinen juttu. Tämä koko mökki on niin arvokas juttu minulle, että en voinut ottaa tietokonetta tai mitään mukaan, vaikka näin savua, ja vaara oli ilmeinen!

Poikani kuulivat kotiin sisälle pamauksen ja tulivat katsomaan mökille, mitä oli tapahtunut. Satoi vettä, ja tilanne oli jännittynyt. Palomiehet tulivat ja tarkistivat mökin perusteellisesti. Missään ei palanut, onneksi! Tilannetta mökissä piti kuitenkin seurata vielä usean tunnin ajan ja varmistaa, että mikään ei kytenyt talon rakenteissa.

Salama oli iskenyt mökkiin sisälle savupiipusta ja siitä alas hormia pitkin minuun. Olin ollut tajuissani koko ajan, mutta kokemus oli tosi syvä. Salama ei iskenyt suoraan minuun, vaan ensin mökkiin, ja se ehkä suojeli minua.

Katastrofi vältettiin

Seuraava päivä oli tuulinen, kaunis, aurinkoinen, raikas ja upea päivä! Edellisen päivän vaaratilanne oli mielessäni koko ajan. Olin helpottunut, että olin elossa. Juhlin sinä päivänä: halusin syödä hyvin ja juoda kuohuviiniä! Juhlin ihan virallisesti sitä, että olin elossa.Salamanisku oli todella pelottava kokemus minulle. Se käynnisti pitkällisen ajatusprosessin ja sai aikaan ahaa-elämyksiä mielessäni. Pari päivää salamaniskun jälkeen olin lähdössä Pariisiin, mutta lento viivästyi ukkosen takia, ja pelottavan hurja myrsky seurasi meitä Pariisin asti salamoiden ja jylisten. Huomasin, että tämäkin tapaus sai elämässäni uuden merkityksen; mikään ei ollut enää itsestäänselvää.

Mökki olisi voinut syttyä palamaan, mutta se olisi ollut todella huonoa onnea! Mökkihän on seissyt paikoillaan mäellä melkein 200 vuotta. Miten se voisi palaa nyt, kun olemme kunnostaneet sen suurella rakkaudella, ja galleriatoimintani siellä alkoi vain vuosi sitten! Nyt minulla on todella suuri vastuu pitää se mökki siellä! Minulla ei ole samanlaista oloa kotitalostamme, joka on samalla tontilla. Tämä mökki on niin arvokas minulle! – Mutta mitä tästä opimme? Silloin kun on ukkosilma ja salamoi, ei saa tulla Mökki Galleriaan tervehtimään minua, koska silloin laitan mökin kiinni!

 

Haastattelu ja teksti: Kirsi Linnamäki

 

Odessa ja Orapihlaja hurmasivat Viikinsaaressa

Lehmät liittyvät olennaisella tavalla Aallon mökin eli Mökki Gallerian historiaan, koska Kaarinan Rauhalinnassa on ennen harjoitettu laajaa  karjanjalostustoimintaa. Nyt mökin ympäristössä ei lehmiä enää näe, joten Mökkihöperö päätti lähteä Tampereelle! Tampereen Viikinsaaressa voi kuka tahansa tavata Ahlmanin koulun vasikat Odessan ja Orapihlajan.

 

Lautta tyssähtää saaren laituriin, harvat juhannuskävijät purkautuvat ulos lautalta ja rantautuvat. Saavumme Viikinsaareen, Tampereen kaupungin virkistysalueelle, missä on yhdeksän eri saniaislajia. Ensimmäisenä näen yllättäen keltaisen paviljonkimaisen ravintolan ja sen edessä hoidetun puutarhan. Mielessäni on vain yksi asia: missä ovat vasikat?

IMG_2708

Onneksi vasikoita ei tarvitse kauan etsiä. Ahlmannin koulun vasikat laiduntavat hoidetun puutarhan sivussa. Ne ovat sopusuhtaisia, kauniita, levollisia. Aidalle pysähtyneet ihmiset yrittävät saada vasikoiden huomiota erilaisilla tempuilla, mutta Odessa ja Orapihlaja ohittavat ne lehmän tyyneydellä.

Minuun vasikat tekivät vaikutuksen. Ne olivat niin kauniita, niin levollisia! Kierrettyäni saaren luontopolun oli pakko pysähtyä tarkkailemaan vasikoita vielä uudestaan.

Osaatko tunnistaa videolta, kumpi vasikoista on kyyttö eli itäsuomenkarjaa ja kumpi on länsisuomenkarjaa?

 

 

 

Mökkihöperö ihmettelee, minne lehmät katosivat

BLOGIN TARKOITUS

Mökkihöperön blogi kertoo Mökki Gallerian toiminnasta Kaarinan Rauhalinnassa. Mökki Galleria on Sibel Kantolan vuonna 2017 perustama taidegalleria. Galleria toimii 1800-luvun alun kunnostetussa mökissä keskellä kuvankaunista, puhdasta Suomen luontoa.

Blogi kuvaa sitä, miltä maailma näyttää mökkihöperön näkökulmasta – pienen mökin ikkunasta Kaarinan Rauhalinnassa. Pienen Rauhalinnan kautta haluamme peilata isompia ilmiöitä elämässä. Blogi käsittelee gallerian tapahtumia, kertoo tarinoita, mielipiteitä, haastattelee ihmisiä, jne. Artikkelit käsittelevät meille tärkeitä asioita kuten taidetta, luontoa, mielikuvituksen voimaa ja yhteisöllisyyttä.

KOMMENTOINTI

Blogi on myös interaktiivinen keskustelualusta. Voit kommentoida blogikirjoitusta klikkaamalla sivun yläreunassa COMMENTS. Kommenttisi, mielipiteesi ja kokemuksesi joita olet valmis jakamaan tällä sivulla, ovat meille aarteita! Ne inspiroivat meitä työssämme ja voivat myöhemmin tupsahtaa esille yllättävässä yhteydessä!

Cows&stuff

Minne lehmät katosivat?

Mökki Galleria on entinen Aallon mökki Kaarinan Rauhalinnassa. Kesän 2018 historianäyttely kertoi Aallon mökin ja sen ympäristön historiasta. Nyt punainen mökki uhmaa aikaa mäellä, metsän reunassa. Se on kuin sirpale menneisyyttä  – uhkeiden, pellolle nousseiden uudistalojen rinnalla.

Lehmä oli Rauhalinnan tavaramerkki

Näyttelyn ”Häivähdyksiä Aallon mökin historiasta” avajaisissa saimme kuulla, miten Rauhalinnan alueen tavaramerkkinä toimivat vuosikymmenten ajan pellolla laiduntavat lehmät. Helsingin tietä kulkevat matkaajat odottivat sitä näkyä, kun tultiin Rauhalinnan kohdalle, että vihreässä maisemassa pellolla tuli esiin iso lauma sonneja.

Sitten sonnit yhtäkkiä katosivat, ja se herätti ihmetystä! Ihmiset halusivat tietää, mitä oli tapahtunut, minne lehmät katosivat? Selitys oli se, että ukkonen vaikutti sonnien lisääntymiskykyyn huonontavasti; siemenen laatu kärsi ukkosenilmalla. Siksi siitossonneja alettiin pitää sisätiloissa, ja matkaajat saivat turhaan kuikuilla auton ikkunoista sonneja Rauhalinnan pelloilta. Ukkonen vei ikävä kyllä sonnit sisätiloihin.

Minni haukkui lehmille

Lapsuudestani muistan samanlaisia juttuja: miten kiva oli laskea lehmälaumojen päälukuja autosta ja seurata eläinten levollista menoa maalaismaisemassa. Joskus tosin ihmetytti se, miksi lehmä oli hypännyt toisen selkään?

Myöhemmin koiramme Minni haukkui autossa hullun lailla jokaisen havaitsemansa lehmälauman. Se poukkoili autossa vimmaisesti ikkunasta toiseen, aina sen mukaan millä puolella lehmiä näkyi, jättäen auton lasiin märkiä läiskiä kirsullaan. Muistan vieläkin, miltä koiran kynnet tuntuivat shortsien paljastamalla paljaalla reiden iholla. Me lapset takapenkillä yritimme puhua koiralle järkeä, pikkusiskoni Katja jopa peitti välillä Minnin silmät estääkseen tulevan rähinän, mutta mikään ei auttanut. Minni suoritti lajityypillistä valvontatehtäväänsä autossamme aina yhtä antaumuksella.

Mullit, sonnit ja kyytöt

Mummolassani Kauhajoella puhuttiin mulleista. Mullien keväinen laitumelle pääsy oli näytös, jossa me kaupunkilaisserkutkin saimme joskus olla mukana. Puunoksa kädessämme yritimme ohjata poukkoilevia eläimiä oikeaan suuntaan – mutta itse asiassa me olimme siinä tilanteessa yhtä säikkyjä ja epävarmoja kuin sinne tänne säntäilevät, vapaudesta holtittomiksi humaltuneet nuoret mullit.

Historianäyttelyn avajaisissa sain iäkkäämmiltä näyttelyvierailta tuon tuostakin korjauksia kielenkäytöstäni, koska en osannut käyttää lehmistä oikeita nimityksiä. Minulle selitettiin, että mulli ei ole sama kuin sonni, koska mulli ei ole vielä tullut sonniksi. – Ahaa, on siis kyse sukukypsyydestä!, ajattelin. Keinosiemennys, lisääntyminen ja ukkonen, kaikki liittyy siis yhteen! Jalostuspalvelu Rauhalinnassa ja kauas kadonneet kauniit lehmät. Väistämättä mieleeni hiipi kysymys: – Mitä kaikkea lehmien myötä on kadonnut maisemastamme – ja elämästämme?

Yllätyksekseni Tampereella lehmät eivät ole täysin kadonneet kaupunkimaisemasta, sillä Viikinsaaressa laiduntaa Ahlmannin koulun kaksi lehmää antaen maitoa saaren ravintolan käyttöön.  – Haluan nähdä ne! ajattelin heti. – On päästävä Viikinsaareen, haluan koskea kädelläni lehmän lämmintä kuvetta, nähdä karvoista pöllähtävän pölypilven! Toinen lehmistä on kyyttö. Sana kyyttö johdatti ajatukseni väistämättä Miina Äkkijyrkkään  ja hänen taisteluunsa suomenkarjan pelastamiseksi.

Tieto ja tunne

Wikipediasta selvisi, että kyyttö tarkoittaa itäsuomenkarjaa ja on uhanalainen, kuten kaksi muutakin suomenkarjan tyyppiä pohjoisuomenkarja ja länsisuomenkarja. Kiinnostavaa! Ihmeekseni löysin itseni hakemassa lisätietoa lehmistä netistä! Miina Äkkijyrkän videot avasivat oven uuteen maailmaan. Hurmaavat herkät vasikat imivät huomioni kuvissa, ja mahtavien peltilehmien merkitys avautui minulle uudella tavalla.

Mutta miksi mummoni puhui ayshire-lehmistä? Sitä asiaa selvittäessäni ajauduin netissä Kauhajoelle, lapsuuteni mummolan maisemiin – ja toisaalta Kaarinan Rauhalinnassa ennen toimineen Faba Jalostuspalvelun kotisivulle. Ympyrä on sulkeutunut, olen palannut lapsuuteni Kauhajoelle: tiedonhalu ja kaipuu jonnekin ovat tehneet tehtävänsä. Tunne, kokemus ja tieto ovat yhdistyneet minulle  merkitykselliseksi kokonaisuudeksi sanassa lehmä. Mutta rakas lukijani: millainen on sinun lehmäsuhteesi? Oletko joskus esimerkiksi pellolla astunut paljain jaloin ”miinaan”? Mitä lehmä sinulle merkitsee?

 

Teksti: Kirsi Linnamäki

 

 

Mökki Gallerian avajaiset

Historiallisessa kulttuurimaisemassa Rauhanlinnan kartanon ja luonnonsuojelualueen tuntumasta löytyy idyllinen torppa. 1800-luvulla rakennettu, Museoviraston suojelema mökki tunnetaan paikallisten keskuudessa Aallonmökkinä. Keväällä 2017 torppa sai kunnostettuna uuden elämän tunnelmallisena galleriana ja työhuoneena. Mökki Galleria yhdistää asioita ja tyylejä yllättävällä tavalla ja kutsuu vieraiksi koskettavia persoonia.

Mökki Gallerian avajaiset pidetään 1.7.2017 klo 15-18 Kaarinassa.

Galleriaan tulee joka kuukausi uusi taiteilija. Se sijaitsee n. 10 km päässä Turusta ja on siten oiva taukopaikka myös pyöräilijöille. Siitä on hyvä yhteys pyörätietä pitkin saaristotieltä.