Suomalainen Minna hurmaantui Norjan luonnosta täysin, kun hän asui saaressa Norjan länsirannikolla. Koti oli Ulsteinvik-nimisessä kaupungissa, noin Jyväskylän korkeudella. Minna kulki pitkin kivikkoisia karuja rantoja kuin noiduttuna ja kantoi kotiin veden tuomia aarteita ja merilevää. Merilevästä pystyi sen kuivuttua muokkaamaan vaikka mitä. Paikalliset ihmettelivät yksin vaeltelevaa suomalaisnaista ja alkoivat kutsua häntä Huldraksi, metsän hengettäreksi.

Norjan tarustossa Huldra on metsässä elävä kaunis, pitkähiuksinen, vaalea neito. Hän houkuttelee nuoria miehiä luokseen. Huldra on edestä kaunis, mutta takaapäin eläin pitkinen häntineen. Miehet, jotka antautuvat hänen houkutuksilleen, kotoavat metsään lopullisesti.

Runo minussa

Minna Svennevig tuo Mökki Galleriaan raikkaan tuulahduksen Norjan vuonoilta, sillä hän pitää taideilmaisun kurssin Runo minussa lokakuussa Mökki Galleriassa. Työpajakurssi ei edellytä mitään etukäteistietoja tai -taitoja, vaan se sopii kaikille! Voit lukea kurssista lisää täältä.

Minna on opettaja ja taideterapeutti. Aikaisemmin hän on työskennellyt paljon liikunnan parissa. Jo lapsena Minna koki taiteen hyvin voimakkaasti ja kun hän aikuisena ymmärsi, että on olemassa jotain sellaista kuin taideterapia, hän oli myyty. Norjassa Minnaa alkoi kiinnostaa Green Care. Taideterapeuttina Minna haluaa yhdistää nämä kaksi asiaa, taiteen ja luonnon parantavat voimat. Nyt Minna asuu Littoisissa, kutkuttavan kuusimetsän kupeessa ja nauttii suomalaisen luonnon mystisestä kauneudesta.

Minnan tuliaiset Norjasta

Elämä vei Minnan Norjaan 20 vuodeksi, ja siellä hän sai kokea maahanmuuttajan arjen. Matti Nykänen ja Aki Kaurismäki seurasivat Minnaa Norjaan, heistä puhuttiin. Kutsuilla Minnalta pyydettiin anteeksi, kun oli unohdettu ostaa kirkasta viinaa suomalaiselle. Stereotypia metsäläisestä, joka ärsyyntyessään vetää puukon esiin, elää siis edelleen vahvana meistä suomalaisista Norjassa.

Norjalaisille ulkoilu on tärkeää, sillä he uskovat että se tuo hyvän mielen. Norjalaisten itsetunto on vahva. Toisaalta Minna oppi Norjassa myös arvostamaan suomalaista korkeakoulutusta ja syvää osaamista.

Kun Minnaa Norjassa verrattiin Huldraan, se herätti hänessä käsitteen huldrailu, joka tarkoittaa luontoon ja luovuuteen uppoutumista, pakoa arjesta. Kun minä kuulin Minnalta käsitteestä huldrailu, ajattelin heti: “Ahaa, tanskalaiset hyggeilee ja norjalaiset huldrailee – no sehän sopii mielikuviimme heistä: nautinnonhaluiset, äveriäät tanskalaiset ja vuonojen jylhässä luonnossa elävät norjalaiset. kukin tyylillään.” Olin kuitenkin väärässä! Huldrailu ei ole mikään yleinen käsite Norjassa, vaan ihan Minnan oma juttu. Nyt Minna siis huldrailee täällä Suomessa, esimerkiksi lähellä kotiaan Littoisten järven ympäristössä.

Kun katson Minnaa kuvassa, näen kauniin kujeilevan naisen sinisessä mekossa. Toisaalta näen koiran, joka kutsuu toista leikkiin – juoksemaan laajoja villejä kierroksia luonnossa pelkästä elämisen ilosta! Ehkä Minnan työpajakurssi Runo minussa on myös kutsu leikkiin, mahdollisuus uudenlaisen ilon löytämiseen!

Lisätietoa Minnasta:

Minnalla alkaa taideterapian kurssi myös Kaarinan kansalaisopistossa (9-11/2019) lisätiedot

Minnan huldrailu lisätiedot

Teksti: Kirsi Linnamäki

Kaikkihan me tiedämme kebabin, mutta Mökki Gallerian turkkilaisessa illassa (pe 16.8.2019) me onnekkaat saimme maistaa laajan kirjon turkkilaisia makuja chef J.J. de Nierin herkkuaterialla!

Ihmeellistä oli huomata, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset alkoivat jutella toisilleen Mökki Gallerian pienessä, kodikkaassa tilassa. Ehkä illassa tapahtuikin turkkilainen ihme? Ehkä ilmassa oli annos turkkilaista lämpöä ja avoimuutta? Eri kielet kietoutuivat toisiinsa puheensorinassa, ja tarvittaessa puheen käännös hoitui hyvin spontaanisti.

Oma suosikkini annoksista oli pehmeä lampaanliha jugurttikastikkeella ja vadelmajälkiruoka. Siitä jälkiruoasta ei tullut edes kuvaa, sorry – niin hyvää se oli, että kuvaaminen unohtui täysin!

Chef J.J de Nier on ravintola-alan huippuammattilainen ja tehnyt ruokaa mm. kuninkaallisille. Olin kiinnostunut hänen ammatinvalinnastaan. J.J. kertoi hakeutuneensa hotelli- ja ravintola-alan kouluun, koska toivoi sitä kautta pääsevänsä eroon ujoudestaan. Silti hänellä ei ollut tarkkaa kuvaa siitä, mitä työtä hän haluaisi valmistuttuaan tehdä.

• 

• 

• 

• 

• 

Koulun jälkeen J.J. teki catering-keikkoja mm. elokuvaproduktioissa. Poikkeuksellisissa oloissa kuten hiekkaerämaassa valmis ruoka joutuikin odottamaan jopa kolme tuntia. Siksi J.J kehitti oman tyylinsä ottaa ainekset mukaan paikan päälle ja valmistaa ruoka missä tahansa olosuhteissa, juuri silloin kun tilanne on sopiva asiakkaalle. Haasteellista mutta täydellistä!

Ajatella, että chef ei ollut koskaan aiemmin tehnyt turkkilaista ruokaa! Turkkilaistaustaisen galleristi Sibel Kantolan mielestä maut olivat hyvin aidot. Sibeliin teki erityisesti vaikutuksen J.J. Nierin baklava, jonka tekemiseen Turkissa tarvitaan Sibelin mukaan “vähintään viiden isoäidin porukka”, sen verran työlästä se on.

Illan päätteeksi galleristi Sibel Kantola kysyi vierailta ehdotuksia lokakuun herkkuillan teemaksi, ja lokakuun teemaksi valikoitui sisilialaisuus. Odotamme jännityksellä, mitä sisilialaista chef meille taikoo! Syyskuussa olemme kuitenkin vielä turvallisesti kotimaan kamaralla ja maistelemme herkkuja, joita J.J. valmistaa meille Kaarinan Rauhalinnan luontopolun inspiroimana!

Itse poistuin turkkilaisesta illasta aika lailla “jalat irti maasta”, maiset murheet unohtaneena!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki

Monet tutut ja ystäväni ovat kehuneet Teijoa. Siellä kuulemma kannattaa käydä, koska se on niin luonnonkaunis ja muutenkin hieno paikka. Asia tuli nyt todistettua.

Mökki Galleria vieraili Teijon Wanhanajan markkinoilla lauantaina 10.8.2019, ja päivä oli fantastinen! Paikallinen kyläyhdistys järjesti tapahtuman nyt viidettä kertaa. Helteisen päivän tunnelma oli ainutlaatuisen hieno!

Mökki Gallerian kojussa oli esillä kirjoja, kortteja, keramiikkaa ja muuta mukavaaa. Tapahtumassa oli yleisöä eri puolilta Suomea. Oli hienoa tehdä Mökki Galleriaa ja Kaarinaa tunnetuksi Varsinais-Suomen ulkopuolella laajemmalle yleisölle!

Mahtavaa oli myös tavata kaarinalaisia Mökki Gallerian ystäviä Teijossa! Sibel Kantola kertoi auliisti tarinoita kirjoistaan ja hurmasi niin lapset kuin aikuisetkin.

Lisäksi Mökki Gallerian koju oli paraatipaikalla, juuri vastapäätä Härkätien leikareiden esiintymispaikkaa! Mitä hienompaa huvitusta voisi kuvitellakaan kuin keskiaikainen musiikki ja jonglöörin temput?

Wanhanajan markkinoilla oli monenlaista kiinnostavaa ohjelmaa. Itse olin myyty Katariina Lillqvistin animaationäytökselle ja upealle näyttelylle Kulttuurimeijerin tiloissa. Näyttely on avoinna vielä elokuun loppuun asti. Teijon masuunin historiasta ja luonnosta sain jonkinlaisen häivähdyksen, kun tein kävelyn markkina-alueen liepeillä. Kartanolle vievä puukuja oli todella vaikuttava kokemus. Ja olisittepa kuulleet sen solisevan puron helinän!

Kaiken kaikkiaan Teijo ja Wanhanajan markkinat olivat todella mukava kokemus! Teijo, tulemme toistekin!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki