Jarkko Rantanen Kaarinassa ja Torniossa

jarkko rantanen soca
Jarkko Rantasen maalaus Soca. (Kuva Jarkko Rantanen)

Piikkiössä asuvan Jarkko Rantasen vaikuttavat maisemamaalaukset ovat esillä Mökki Galleriassa 28.2.2019 asti. Pienen mökin seiniä energisoivat voimakkaan värikylläiset työt, joita taiteilija on maalannut matkoillaan eri puolilla Eurooppaa.

Näyttelyn tarina on kiehtova: eri maiden maisemista muodostuu palapeli, jonka osat toimivat niin yhdessä kuin erikseen. Näyttelyn avajaisissa taiteilija kertoi innostuneesti teosten synnystä ja esimerkiksi niistä tapahtumaketjuista, jotka veivät hänet Soca-rajajoelle Sloveniassa tai vaikeasti saavutettavalle vuorenhuipulle Alpeilla.

Voyage pittoresque -näyttelyssä on myös hyvin paikallisia teoksia, kuten kaksi maalausta Ryövärinholmasta, Kuusiston saaren kärjestä Kaarinassa.

Samaan aikaan Torniossa 

Näyttelyn avajaisten aikaan Veli Aineen museo Torniossa hankki kokoelmiinsa 90 Jarkko Rantasen maalausta. Tämä 90 teoksen kokonaisuus on kuin kaunis mosaiikki, jonka jokainen pala kertoo omaa tarinaansa.

jarkko rantanen näyttely2netti
Veli Aineen museo Torniosta osti kokoelmiinsa 90 Jarkko Rantasen maalausta. (Kuva Jarkko Rantanen)

On mielenkiintoista ajatella, että nyt Tornioon matkanneet Jarkko Rantasen taulut ovat jonain päivänä museossa esillä ja vaikuttavat siten siellä pohjoisessa ihmisten tunteisiin,
mielenmaisemaan, ajatteluun, jne.

Taiteella on ihmeellinen voima tuoda iloa ja nautintoa elämäämme. Taide laajentaa ajatteluamme ja poistaa esteitä; luo notkeasti uusia yhteyksiä aivoihimme ja erilaisten ihmisten välille ja ruokkii luovuutta kaikilla elämänalueilla. Tarvitsemme taidetta jokapäiväisessä elämässämme – ei vain kauneuden takia vaan sen kokonaisvaltaisesti hyvää tekevien vaikutusten takia.

Taidetta paikallisesti

Veli Aine oli liikemies ja taiteen ystävä Torniossa. Hänen taidehankintansa elävöittivät ensin kaupunginhotellin seiniä ja johtivat myöhemmin kuvataidesäätiön ja kaupunginmuseon syntyyn, yhteistyössä Tornion kaupungin kanssa vuonna 1986. Lue lisää Yle uutisista. Tarinasta tulee väistämättä mieleen Sara Hildén, nainen joka eteni vaatekaupan myyjättärestä menestyväksi liikenaiseksi ja taiteenkerääjäksi ja antoi nimensä modernin taiteen museolle Tampereella. Tällaisten yksittäisten ihmisten rakkaus taiteeseen voi olla paikallisesti todella merkittävä asia.

Veli ja Eila Aine hankkivat kokoelmaansa taidetta, josta itse pitivät. Veli Aine määritteli kokoelman rahalliseksi arvoksi ”yhden markan”. Hän piti kaikesta kauniista, kuten naisista. Haastattelussa vuonna 1989 hän oli sanonut, että aina kun hän oli löytänyt naisen selkää kuvaavan työn, hän oli ostanut teoksen. Nyt helmikuussa 2019 Veli Aineen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi Tornion museossa avattu perusnäyttely kantaa osuvasti nimeä Jaettu ilo.

Sibel Kantolan avasi Mökki Gallerian Kaarinassa vuonna 2017. Kuten Torniossa, myös Mökki Galleriassa toiminnan mottona on aina ollut jaettu ilo; jaettu ilo taiteesta ja kaikesta kauniista. Nyt Mökki Galleriaa ja Tornion museota yhdistävät myös Jarkko Rantasen upeat maalaukset! Kolmaskin kiinnostava yhteys museon kokoelmalla on tänne Lounais-Suomeen: Veli Aineen ensimmäinen taidehankinta oli Santeri
Salokiven etsaus Aurajoelta, jonka hän hankki itse säästämillään taskurahoilla!

Taiteen rakastaminen ja tukeminen

Taskurahoilla… Taiteen rahoitus onkin hyvin tärkeä kysymys. Esimerkiksi Aineen taidemuseo Torniossa ja Sara Hildénin taidemuseo Tampereella nojaavat kuvataidesäätiöön ja kaupungin tukeen. Mökki Galleria Kaarinassa on pikkuinen, yksityinen toimija, joka ei edes peri pääsymaksua. Kiinnostavat näyttelyt ja erilaiset tapahtumat ovat kuitenkin saavuttaneet yleisönsä, ja Mökki Gallerian ystävien joukko kasvaa koko ajan! Ainutlaatuista Mökki Galleriassa on sen konsepti: ajattomuus, kiireettömyys, ihmisten kohtaaminen; kokonaan erilainen lifestyle!

Mökin uniikki ajaton miljöö hurmaa ja tekee taiteen helposti lähestyttäväksi kaikille, kaikenikäisille. Vai mitä sanotte pikkupojasta, joka kävi ensimmäisen kerran Mökki Galleriassa päiväkotiryhmänsä kanssa, ja on sen jälkeen tuonut galleriaan myös isoäitinsa ja äitinsä useampia kertoja? Pojasta on tullut gallerian vakiokävijä, taiteenharrastaja. Jutellessani hänen kanssaan sanoinkin vaikuttuneena: ”Vau, sinusta on tullut taidelähetti!”

 

Blogiteksti: Kirsi Linnamäki

Kuvat: Jarkko Rantanen ja KIrsi LInnamäki

Missä maailmassa elät

pc3a4hkylc3a4kansi
Pähkylä seikkailee aikuisten maailmassa (kuva Helinä Haavisto)

Tein lapsena tärkeän oivalluksen. Oivallus oli seurausta siitä, että luin Tertta Tiittan kirjoittamaan kirjan Pähkylä tulee kaupunkiin (WSOY 1960). Kirjassa Pähkylä elää pienen tytön elämää ja ajattelee lapsen logiikalla, mutta kaikki järjestyy kuin ihmeen kautta! Elämä on ihmeellistä ja kaunista, ja Pähkylä tuntee itsensä ainutlaatuiseksi.

Kirjassa on ihmeellisiä pikku seikkailuja ja käänteitä, jopa sirkus tulee kaupunkiin – ja kaiken tämän keskellä Pähkylä on yhtäkkiä päähenkilö! Aikuisten järjenjuoksu on käsittämätöntä, mutta Pähkylä selviää tilanteesta kuin tilanteesta, ja kaikessa on nähtävissä taianomainen kauneus.

Keskustelu kirjallisuudesta  

Keskustelimme sukulaistyttöni, ekaluokkalaisen Helmin kanssa kirjallisuudesta. Kysyin häneltä, mikä kirja oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hetken hiljaisuuden jälkeen Helmi vastasi hitaasti ja painolla – Kaikki! Minusta se oli ihana vastaus. Sitten kerroin Helmille, miksi Pähkylä-kirja oli ollut minulle niin tärkeä. Kirja avasi minulle elämän kauneuden ja taianomaisuuden. Ymmärsin saaneeni lahjan, jonka voi ottaa vastaan, mutta jota ei voi antaa toiselle tai selittää. Se on taiteen voima.

Kuvat ja sanaton ymmärrys  

Pähkylä-kirjan syvintä olemusta tuki hyvin Helinä Haaviston niukka kuvitus; herkät viitteenomaiset piirrokset, joissa Pähkylä esimerkiksi söi kakkua – eli nautti elämästä. Lapsena tämä kaikki oli minulle vahva elämys, jota en olisi mitenkään osannut pukea sanoiksi.

pc3a4hkylc3a4syc3b6kakkua
Pähkylä syö kakkua ja nauttii elämästä (kuva Helinä Haavisto)

Siksi olinkin hyvin hämmentynyt ja ymmälläni, kun näin mummoni Helmin seinällä hyvin samanlaisen kuvan kuin Pähkylä-kirjassa. – Siis elääkö mummokin Pähkylä-maailmassa? mietin, aivan puulla päähän lyötynä. – Voiko olla totta, että hän näkee tämän saman kauneuden? Ja ymmärtää asioiden väliset yhteydet, vaikka emme pysty puhumaan niistä? Lapsen logiikallani päädyin siihen, että näin täytyy olla. – Mummo on ostanut taulun, koska on pitänyt siitä; koska se on koskettanut jotain hänen sisällään eli hän tuntee yhteyden, järkeilin. Tunsin, että tämän yhteyden vuoksi olimme mummon kanssa salaliittolaisia, vaikka emme koskaan puhuneet asiasta.

Kauneus ja myötätunto  

– Sun kannattaisi etsiä se Pähkylä-kirja internetistä, koska sä kaipaat sitä selvästi! kuusivuotias sukulaistyttöni Helmi ehdotti. Empaattinen pikku Helmi ymmärsi, että kirja oli ollut minulle hyvin merkityksellinen. Löysin kirjan nettiantikvariaatin avulla Kirstin kirjahuoneesta.

Kirjan avaaminen ja lukeminen oli minulle sietämättömän jännittävä kokemus, matka omaan menneisyyteeni. Miten nyt aikuisena kokisin kirjan maailman? Luin uudestaan samoja sivuja, jotka saivat minut lapsena ymmärtämään, että me itse luomme oman todellisuutemme. Kokemus oli pakahduttava matka lapsuuteen. Huomasin, että kirjan tarjoama toinen todellisuus, elämänfilosofia ja suloisen puhdas kauneus toimivat edelleen.

 

Blogiteksti: Kirsi Linnamäki

Kuvat: Helinä Haaviston piirroskuvat