Piikkiössä asuvan Jarkko Rantasen vaikuttavat maisemamaalaukset ovat esillä Mökki Galleriassa 28.2.2019 asti. Pienen mökin seiniä energisoivat voimakkaan värikylläiset työt, joita taiteilija on maalannut matkoillaan eri puolilla Eurooppaa.

Näyttelyn tarina on kiehtova: eri maiden maisemista muodostuu palapeli, jonka osat toimivat niin yhdessä kuin erikseen. Näyttelyn avajaisissa taiteilija kertoi innostuneesti teosten synnystä ja esimerkiksi niistä tapahtumaketjuista, jotka veivät hänet Soca-rajajoelle Sloveniassa tai vaikeasti saavutettavalle vuorenhuipulle Alpeilla.

Voyage pittoresque -näyttelyssä on myös hyvin paikallisia teoksia, kuten kaksi maalausta Ryövärinholmasta, Kuusiston saaren kärjestä Kaarinassa.

Samaan aikaan Torniossa 

Näyttelyn avajaisten aikaan Veli Aineen museo Torniossa hankki kokoelmiinsa 90 Jarkko Rantasen maalausta. Tämä 90 teoksen kokonaisuus on kuin kaunis mosaiikki, jonka jokainen pala kertoo omaa tarinaansa.

On mielenkiintoista ajatella, että nyt Tornioon matkanneet Jarkko Rantasen taulut ovat jonain päivänä museossa esillä ja vaikuttavat siten siellä pohjoisessa ihmisten tunteisiin,
mielenmaisemaan, ajatteluun, jne.

Taiteella on ihmeellinen voima tuoda iloa ja nautintoa elämäämme. Taide laajentaa ajatteluamme ja poistaa esteitä; luo notkeasti uusia yhteyksiä aivoihimme ja erilaisten ihmisten välille ja ruokkii luovuutta kaikilla elämänalueilla. Tarvitsemme taidetta jokapäiväisessä elämässämme – ei vain kauneuden takia vaan sen kokonaisvaltaisesti hyvää tekevien vaikutusten takia.

Taidetta paikallisesti

Veli Aine oli liikemies ja taiteen ystävä Torniossa. Hänen taidehankintansa elävöittivät ensin kaupunginhotellin seiniä ja johtivat myöhemmin kuvataidesäätiön ja kaupunginmuseon syntyyn, yhteistyössä Tornion kaupungin kanssa vuonna 1986. Lue lisää Yle uutisista. Tarinasta tulee väistämättä mieleen Sara Hildén, nainen joka eteni vaatekaupan myyjättärestä menestyväksi liikenaiseksi ja taiteenkerääjäksi ja antoi nimensä modernin taiteen museolle Tampereella. Tällaisten yksittäisten ihmisten rakkaus taiteeseen voi olla paikallisesti todella merkittävä asia.

Veli ja Eila Aine hankkivat kokoelmaansa taidetta, josta itse pitivät. Veli Aine määritteli kokoelman rahalliseksi arvoksi ”yhden markan”. Hän piti kaikesta kauniista, kuten naisista. Haastattelussa vuonna 1989 hän oli sanonut, että aina kun hän oli löytänyt naisen selkää kuvaavan työn, hän oli ostanut teoksen. Nyt helmikuussa 2019 Veli Aineen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi Tornion museossa avattu perusnäyttely kantaa osuvasti nimeä Jaettu ilo.

Sibel Kantolan avasi Mökki Gallerian Kaarinassa vuonna 2017. Kuten Torniossa, myös Mökki Galleriassa toiminnan mottona on aina ollut jaettu ilo; jaettu ilo taiteesta ja kaikesta kauniista. Nyt Mökki Galleriaa ja Tornion museota yhdistävät myös Jarkko Rantasen upeat maalaukset! Kolmaskin kiinnostava yhteys museon kokoelmalla on tänne Lounais-Suomeen: Veli Aineen ensimmäinen taidehankinta oli Santeri
Salokiven etsaus Aurajoelta, jonka hän hankki itse säästämillään taskurahoilla!

Taiteen rakastaminen ja tukeminen

Taskurahoilla… Taiteen rahoitus onkin hyvin tärkeä kysymys. Esimerkiksi Aineen taidemuseo Torniossa ja Sara Hildénin taidemuseo Tampereella nojaavat kuvataidesäätiöön ja kaupungin tukeen. Mökki Galleria Kaarinassa on pikkuinen, yksityinen toimija, joka ei edes peri pääsymaksua. Kiinnostavat näyttelyt ja erilaiset tapahtumat ovat kuitenkin saavuttaneet yleisönsä, ja Mökki Gallerian ystävien joukko kasvaa koko ajan! Ainutlaatuista Mökki Galleriassa on sen konsepti: ajattomuus, kiireettömyys, ihmisten kohtaaminen; kokonaan erilainen lifestyle!

Mökin uniikki ajaton miljöö hurmaa ja tekee taiteen helposti lähestyttäväksi kaikille, kaikenikäisille. Vai mitä sanotte pikkupojasta, joka kävi ensimmäisen kerran Mökki Galleriassa päiväkotiryhmänsä kanssa, ja on sen jälkeen tuonut galleriaan myös isoäitinsa ja äitinsä useampia kertoja? Pojasta on tullut gallerian vakiokävijä, taiteenharrastaja. Jutellessani hänen kanssaan sanoinkin vaikuttuneena: ”Vau, sinusta on tullut taidelähetti!”

 

Blogiteksti: Kirsi Linnamäki

Kuvat: Jarkko Rantanen ja KIrsi LInnamäki