Turkin ihmeitä

Kaikkihan me tiedämme kebabin, mutta Mökki Gallerian turkkilaisessa illassa (pe 16.8.2019) me onnekkaat saimme maistaa laajan kirjon turkkilaisia makuja chef J.J. de Nierin herkkuaterialla!

Ihmeellistä oli huomata, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset alkoivat jutella toisilleen Mökki Gallerian pienessä, kodikkaassa tilassa. Ehkä illassa tapahtuikin turkkilainen ihme? Ehkä ilmassa oli annos turkkilaista lämpöä ja avoimuutta? Eri kielet kietoutuivat toisiinsa puheensorinassa, ja tarvittaessa puheen käännös hoitui hyvin spontaanisti.

Oma suosikkini annoksista oli pehmeä lampaanliha jugurttikastikkeella ja vadelmajälkiruoka. Siitä jälkiruoasta ei tullut edes kuvaa, sorry – niin hyvää se oli, että kuvaaminen unohtui täysin!

Chef J.J de Nier on ravintola-alan huippuammattilainen ja tehnyt ruokaa mm. kuninkaallisille. Olin kiinnostunut hänen ammatinvalinnastaan. J.J. kertoi hakeutuneensa hotelli- ja ravintola-alan kouluun, koska toivoi sitä kautta pääsevänsä eroon ujoudestaan. Silti hänellä ei ollut tarkkaa kuvaa siitä, mitä työtä hän haluaisi valmistuttuaan tehdä.

Koulun jälkeen J.J. teki catering-keikkoja mm. elokuvaproduktioissa. Poikkeuksellisissa oloissa kuten hiekkaerämaassa valmis ruoka joutuikin odottamaan jopa kolme tuntia. Siksi J.J kehitti oman tyylinsä ottaa ainekset mukaan paikan päälle ja valmistaa ruoka missä tahansa olosuhteissa, juuri silloin kun tilanne on sopiva asiakkaalle. Haasteellista mutta täydellistä!

Ajatella, että chef ei ollut koskaan aiemmin tehnyt turkkilaista ruokaa! Turkkilaistaustaisen galleristi Sibel Kantolan mielestä maut olivat hyvin aidot. Sibeliin teki erityisesti vaikutuksen J.J. Nierin baklava, jonka tekemiseen Turkissa tarvitaan Sibelin mukaan “vähintään viiden isoäidin porukka”, sen verran työlästä se on.

Turkkilaisen illan loppuhuipennus oli pistaasi-baklava.

Illan päätteeksi galleristi Sibel Kantola kysyi vierailta ehdotuksia lokakuun herkkuillan teemaksi, ja lokakuun teemaksi valikoitui sisilialaisuus. Odotamme jännityksellä, mitä sisilialaista chef meille taikoo! Syyskuussa olemme kuitenkin vielä turvallisesti kotimaan kamaralla ja maistelemme herkkuja, joita J.J. valmistaa meille Kaarinan Rauhalinnan luontopolun inspiroimana!

Itse poistuin turkkilaisesta illasta aika lailla “jalat irti maasta”, maiset murheet unohtaneena!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki

Kannattaa käydä Teijolla!

Monet tutut ja ystäväni ovat kehuneet Teijoa. Siellä kuulemma kannattaa käydä, koska se on niin luonnonkaunis ja muutenkin hieno paikka. Asia tuli nyt todistettua.

Tyylikkäät leidit tutkimassa kirjaa How You Got Your Name.

Mökki Galleria vieraili Teijon Wanhanajan markkinoilla lauantaina 10.8.2019, ja päivä oli fantastinen! Paikallinen kyläyhdistys järjesti tapahtuman nyt viidettä kertaa. Helteisen päivän tunnelma oli ainutlaatuisen hieno!

Mökki Gallerian kojussa oli esillä kirjoja, kortteja, keramiikkaa ja muuta mukavaaa. Tapahtumassa oli yleisöä eri puolilta Suomea. Oli hienoa tehdä Mökki Galleriaa ja Kaarinaa tunnetuksi Varsinais-Suomen ulkopuolella laajemmalle yleisölle!

Mahtavaa oli myös tavata kaarinalaisia Mökki Gallerian ystäviä Teijossa! Sibel Kantola kertoi auliisti tarinoita kirjoistaan ja hurmasi niin lapset kuin aikuisetkin.

Lisäksi Mökki Gallerian koju oli paraatipaikalla, juuri vastapäätä Härkätien leikareiden esiintymispaikkaa! Mitä hienompaa huvitusta voisi kuvitellakaan kuin keskiaikainen musiikki ja jonglöörin temput?

Wanhanajan markkinoilla oli monenlaista kiinnostavaa ohjelmaa. Itse olin myyty Katariina Lillqvistin animaationäytökselle ja upealle näyttelylle Kulttuurimeijerin tiloissa. Näyttely on avoinna vielä elokuun loppuun asti. Teijon masuunin historiasta ja luonnosta sain jonkinlaisen häivähdyksen, kun tein kävelyn markkina-alueen liepeillä. Kartanolle vievä puukuja oli todella vaikuttava kokemus. Ja olisittepa kuulleet sen solisevan puron helinän!

Kaiken kaikkiaan Teijo ja Wanhanajan markkinat olivat todella mukava kokemus! Teijo, tulemme toistekin!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki

Taikaleipuri Marika kävi Mökki Galleriassa

Taikaleipuri Marika Tähkäpää kävi Mökki Galleriassa! Hän teki ainutlaatuisia leivonnaisia heinäkuun pop up -kahvilaamme. Vai mitä mieltä olette näistä gluteenittomista ja maidottomista leivonnaisista, jotka on tehty vain Mökki Galleriaa varten? Marikan suussasulavat ja kauniit leivonnaiset menivät kuin kuumille kiville!

Pop up -kahvilan aikaan Mökki Galleria oli poikkeuksellisesti auki myös viikonloppuna. Kesän helle toi aivan omanlaisensa tunnelman myös Aallonmäelle. Oli niin mukavaa tavata Mökki Gallerian ystäviä ja tehdä myös uusia tuttavuuksia. Pop up -kahvila onnistui fantastisesti taikaleipuri Marika Tähkäpään ansiosta!

Kotitalousopettaja Marika Tähkäpää ja hänen leivonnaisiaan.

Marika Tähkäpää on Mökki Gallerian rakas naapuri, yksi kantakävijöistä. Hän on ammatiltaan kotitalousopettaja ja opettaa yläkoulun lisäksi kansalaisopiston ruoanlaittokursseilla. Leivonnaiset olivat siis hyvin paikallisesti tuotettuja.

Marikan upeat leivonnaiset ovat hyvä esimerkki siitä, millaista yhteistyötä Mökki Galleria synnyttää. Ihmiset tulevat jo itse omine ideoineen ja kysyvät, voisimmeko toteuttaa heidän ideansa yhdessä Mökki Galleriassa. Mahtavaa yhteisöllisyyttä! Yksi Mökki Gallerian tavoitteista onkin tukea paikalliskulttuuria ja luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Galleristi Sibel Kantola ja hänen vintiltä löytyneitä maalauksiaan.

Pop up -kahvilaa reunustivat galleristi Sibel Kantolan eri puolilla maailmaa syntyneet jännittävät työt. Teoksiin liittyviä tarinoita voi kuulla Sibeliltä. Sibelin työt ovat galleriassa esillä vielä torstaihin (1.8.) asti, joten tervetuloa!

Teksti: Kirsi Linnamäki

Kuvat: Sibel Kantola ja Marika Tähkäpää

Sibel Kantola vieraili Kuusiston Taidekartanossa

Sibel ja yleisöä Kuusiston Taidekartanon pihalla.

Galleristi Sibel Kantola vieraili Kuusiston Taidekartanon lastentapahtumassa su 21.7.2019. Sibel esitteli kuvittamiaan kirjoja How You Got Name ja Taikametsän mörkö. Kirjojen tarinat on kirjoittanut Turussa asuva britti, kirjailija Ian Bowie.

Sibel on tehnyt kuvat kirjoihin Mökki Gallerian taikatunnelmassa.

Sää suosi tapahtumaa Kuusiston Taidekartanossa. Oli kaunis hellepäivä, ja Sibelin esittelypöytä oli katettu ulos. Kaikki olivat hyvällä tuulella hienon nukketeatteriesityksen jälkeen!

Sibel kertoi lapsille jännittäviä juttuja taikasienistä, sarvitiikeristä, metsän möröstä, kirjaimia etsivästä velhosta jne. Pöydälle oli katettu sateenkaari erivärisistä puukynistä. Lapsille oli värityskuvia taikasienistä ja kirjan hahmoista.

Taidekartanon huikean kaunis miljöö tarjosi erinomaisen ympäristön tälle tapahtumalle! Oli mukava tehdä yhteistyötä Kuusiston Taidekartanon ja sen toiminnasta vastaavan Merja Markkulan kanssa. Mökki Galleria on mielellään mukana tällaisessa paikallisessa yhteistyössä ja verkottumisessa jatkossakin!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki

Säilyykö kauneus Kaarinan Rauhalinnassa?

Rauhalinna on alue meren rannalla, noin kilometrin päässä Kaarinan keskustasta. Se on ollut monien vuosikymmenten ajan perinteistä maalaismaisemaa. Monet vanhemmat ihmiset muistavat vielä niityllä laiduntaneet Japa-jalostuspalvelun sonnit, jotka näkyivät Helsingin tielle asti. Nyt alue muuttuu kuitenkin nopeasti asuinrakentamisen myötä.

Rauhalinnassa on upea luontopolku, missä tosin Saaristotieltä kantautuva autojen möly häiritsee minua. Rauhalinnan kartanon rakennukset kertovat alueen ainutlaatuisesta kulttuurihistoriasta. Mökki Gallerian tarina liittyy kartanon historiaan siten, että mökki ollut kartanon omistuksessa, ja mökissä on asunut mm. kartanon maataloustyöntekijä Anton Aalto.  Meren rannassa vastarannalla näkyvät historialliset Kuusiston piispanlinnan rauniot. Uskomaton paikka!

Galleristi Sibel Kantola on kosmopoliitti, joka on asunut mm. Turkissa, Venäjällä, USAssa ja Etelä-Koreassa. Kysyin häneltä jo vuosi sitten, miksi hän asuu Kaarinassa.

Sibel, miksi haluat asua Kaarinan Rauhalinnassa?

Koska paikka on super kaunis! Rauhalinnan luontopolkualue ja tämä mökki riittävät minulle. En voisi kuvitella asuvani jossain isossa kaupungissa.

Etkö pitkästy täällä? Eikö ole tylsää?

Ei, tämä on fantastinen paikka, koska minulla on ihana työtila, missä voin tehdä mitä haluan! Jos haluan zen-hetken, voin mennä luontopolulle! Alueen energia ruokkii minua, se antaa tilaa ajatuksille ja käynnistää mielikuvituksen ja auttaa minua esimerkiksi kuvittajan työssäni.

Tarkoitatko, että luonto inspiroi sinua?

Ei ole kyse vain luonnosta; en haluaisi olla keskellä hienoa luontoa mökissä, missä ei ole mitään! Se olisi masentavaa! Tarvitsen myös ihmisiä ympärilleni. Tämä paikka on niin täydellinen, se on kokonaisuus. Alueen kulttuurihistoria ja koko ympäristö inspiroivat minua!

Miten näet alueen tulevaisuuden?

Minä toivon, että luonto säilyy täydellisesti sillä lailla että me hoidetaan sitä hyvin, esimerkiksi luontopolkua. Samoin Rauhalinnan metsä- ja puistoalueiden hoito on tärkeää, koska alueella on arvokkaita puita ja kasvillisuutta, ja asiantuntijoita tarvitaan sen ylläpidossa.

Miten toivoisit aluetta kehitettävän?

En ole asunut täällä kauan, siksi minulla ei ole paha mieli samalla tavalla kuin ihmisillä, jotka ajattelevat: – Voi ei, tähän on rakennettu niin paljon uutta!. Minustakin koko alue on ylirakennettu, talot ovat liian vierekkäin, en ymmärrä miksi näin on suunniteltu?

Toisaalta luotan Suomeen ja suomalaiseen suunnitteluun, koska olen nähnyt paljon pahempaa maailmalla – siis sellaista, että on rakennettu tosi tiiviisti ja missään ei ole mitään kaunista tai vihreää, ja sitä pidetään normaalina, kauniina ja hienona, näin esimerkiksi Turkissa.

Minkälaisia mielipiteitä olet kuullut muilta alueen kehittämisestä?

Mökissä on käynyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole olleet alueella esimerkiksi neljään vuoteen. He ovat tulleet esimerkiksi katsomaan vanhaa kotitaloa tai tapaamaan sukulaisia, ja he ovat aivan shokissa että miten täällä on rakennettu niiiin paljon niin lyhyessä ajassa! Ihmisille tulee paha mieli, ja se kestää ennen kuin he tottuvat, mutta sitten he tottuvat, shokki on ensireaktio.

Uskotko että Rauhalinnan vanhaa kulttuuriperintöä ja luontoa voidaan säilyttää sopivasti?

Kyllä, mutta sopivasti tarkoittaa, että meidän pitää tehdä yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Emme voi ajatella, että jätetään vain vanhat asiat sellaisenaan, koska ne eivät säily ilman ylläpitoa. Esimerkiksi luontopolun opasteita voisi kehittää ja siten kasvattaa alueen kauneutta. Se on minun visioni!

SIBELIN UNELMA KÄY TOTEEN

Kun tämä haastattelu tehtiin vuosi sitten, Sibelin unelma oli saada olla mukana Rauhalinnan luontopolun kehittämisessa. Hän tunsi kuitenkin olevansa taiteilijana tällaisten yhteistyöverkostojen ulkopuolella. Lisäksi Sibel oli niin monesti huomannut, että hänen suomen kielen vahva aksenttinsa, puheen kielioppivirheet ja eloisa turkkilainen tapansa esittää asiat loitonsivat hänet helposti mahdollisista yhteistyökumppaneista…

Sibel luomassa kuvitusta Rauhalinnan luontopolun opastustauluihin

Sitä suurempi on ollut Sibelin ilo, kun hänet on valittu tekemään kuvitus Rauhalinnan alueen luontopolun opastuskyltteihin! Unelma käy nyt toteen! Muille asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta Sibelille asia on ihme ja suuri, suuri ilo!

Tämä kuvitustyö ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman Sibelin appiukon Markku Kantolan apua. Markku on eläkkeellä oleva opettaja ja intohimoinen luontoharrastaja. Hänen luontokirjansa ja sieltä valmiiksi etsityt kuvat ovat olleet Sibelille korvaamaton apu kuvittamistyössä.

Tässä näemme, että joskus vanhat kirjat peittoavat internetin. Eläköön siis tiedonhalu, uteliaisuus ja kokemuksen arvostaminen! Miten hienoa on tehdä yhteistyötä, saada ja antaa!

P.S. Elokuussa voit lukea lisää Rauhalinnan luontopolun uusista opastustauluista täältä blogista!

Teksti ja kuvat: Kirsi Linnamäki