Tein lapsena tärkeän oivalluksen. Oivallus oli seurausta siitä, että luin Tertta Tiittan kirjoittamaan kirjan Pähkylä tulee kaupunkiin (WSOY 1960). Kirjassa Pähkylä elää pienen tytön elämää ja ajattelee lapsen logiikalla, mutta kaikki järjestyy kuin ihmeen kautta! Elämä on ihmeellistä ja kaunista, ja Pähkylä tuntee itsensä ainutlaatuiseksi.

Kirjassa on ihmeellisiä pikku seikkailuja ja käänteitä, jopa sirkus tulee kaupunkiin – ja kaiken tämän keskellä Pähkylä on yhtäkkiä päähenkilö! Aikuisten järjenjuoksu on käsittämätöntä, mutta Pähkylä selviää tilanteesta kuin tilanteesta, ja kaikessa on nähtävissä taianomainen kauneus.

Keskustelu kirjallisuudesta  

Keskustelimme sukulaistyttöni, ekaluokkalaisen Helmin kanssa kirjallisuudesta. Kysyin häneltä, mikä kirja oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hetken hiljaisuuden jälkeen Helmi vastasi hitaasti ja painolla – Kaikki! Minusta se oli ihana vastaus. Sitten kerroin Helmille, miksi Pähkylä-kirja oli ollut minulle niin tärkeä. Kirja avasi minulle elämän kauneuden ja taianomaisuuden. Ymmärsin saaneeni lahjan, jonka voi ottaa vastaan, mutta jota ei voi antaa toiselle tai selittää. Se on taiteen voima.

Kuvat ja sanaton ymmärrys  

Pähkylä-kirjan syvintä olemusta tuki hyvin Helinä Haaviston niukka kuvitus; herkät viitteenomaiset piirrokset, joissa Pähkylä esimerkiksi söi kakkua – eli nautti elämästä. Lapsena tämä kaikki oli minulle vahva elämys, jota en olisi mitenkään osannut pukea sanoiksi.

Siksi olinkin hyvin hämmentynyt ja ymmälläni, kun näin mummoni Helmin seinällä hyvin samanlaisen kuvan kuin Pähkylä-kirjassa. – Siis elääkö mummokin Pähkylä-maailmassa? mietin, aivan puulla päähän lyötynä. – Voiko olla totta, että hän näkee tämän saman kauneuden? Ja ymmärtää asioiden väliset yhteydet, vaikka emme pysty puhumaan niistä? Lapsen logiikallani päädyin siihen, että näin täytyy olla. – Mummo on ostanut taulun, koska on pitänyt siitä; koska se on koskettanut jotain hänen sisällään eli hän tuntee yhteyden, järkeilin. Tunsin, että tämän yhteyden vuoksi olimme mummon kanssa salaliittolaisia, vaikka emme koskaan puhuneet asiasta.

Kauneus ja myötätunto  

– Sun kannattaisi etsiä se Pähkylä-kirja internetistä, koska sä kaipaat sitä selvästi! kuusivuotias sukulaistyttöni Helmi ehdotti. Empaattinen pikku Helmi ymmärsi, että kirja oli ollut minulle hyvin merkityksellinen. Löysin kirjan nettiantikvariaatin avulla Kirstin kirjahuoneesta.

Kirjan avaaminen ja lukeminen oli minulle sietämättömän jännittävä kokemus, matka omaan menneisyyteeni. Miten nyt aikuisena kokisin kirjan maailman? Luin uudestaan samoja sivuja, jotka saivat minut lapsena ymmärtämään, että me itse luomme oman todellisuutemme. Kokemus oli pakahduttava matka lapsuuteen. Huomasin, että kirjan tarjoama toinen todellisuus, elämänfilosofia ja suloisen puhdas kauneus toimivat edelleen.

Blogiteksti: Kirsi Linnamäki

Kuvat: Helinä Haaviston piirroskuvat