– Mörkö oli pelottavin. Onko se vielä metsässä? Voiko se tulla sieltä pois?
Tässä vaiheessa istuttiin jo turvallisesti Mökki Gallerian pihalla nuotiopaikalla ja juotiin pillimehua. Näytelmä Taikametsän seikkailut oli ohi, mutta Ian Bowien tarina oli temmannut lapset mukaansa, ja mielessä vaikuttivat vielä mölyävä mörkö, rotkon ylitys köyden varassa, köysikävely, taikasieni ja muut Matiaksen ja Torin seurassa koetut metsän ihmeellisyydet.
Taikametsä-esitys toteutettiin yhteistyössä Sagametsä-työryhmän kanssa syys- ja lokakuussa. Esityspaikka oli Mökki Gallerian viereinen pieni metsä. Tarina pohjautuu Ian Bowien kirjaan Matias Maahisen ja Pörri Peikon seikkailut, Taikametsän mörkö, jonka on kuvittanut Sibel Kantola.
Esitys oli interaktiivinen ja kaksikielinen, joten näytelmässä puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Ulkona metsässä toteutettuja esityksiä oli kaikkiaan kuusi, joista neljä oli suunnattu paikallisille varhaiskasvatusryhmille ja kaksi oli kaikille avointa esitystä. Koe-esitys mukaanlukien esitys tavoitti 118 katsojaa, joista 77 oli lapsia ja 41 aikuisia.
Myötätuntoa ja luontotietoa kaksikielisesti
Lapset kokivat Matias Maahisen seurassa sinimetsässä jännitystä ja oppivat kansanperinteeseen perustuvaa luontotietoa. Jännittävintä oli kuitenkin mahdollisuus osallistua itse tarinan kulkuun – kommentoiden, neuvoen ja metsän erilaiset fyysiset haasteet selättäen. Lapset hyödynsivät täysillä esityksen mahdollisuudet osallistua itse! He myös myötäelivät vahvasti Matiaksen ja hänen Tor-ystävänsä seikkailuissa sienimetsässä.
– Myötäelämisen taito onkin yksi tärkeä asia, jota tarina tukee lapsissa, kertoo tuottaja Carmela Johansson, esityksen Tor.
Esityksessä Matiaksen uusi ystävä Tor on ruotsinkielinen, joten näytelmässä puhuttiin sekä ruotsia että suomea. – Halusimme omalla puutteellisella kielitaidollamme osoittaa, että aikuisetkin puhuvat hassusti ja tekevät virheitä, selittää Carmela Johansson. – Lapset ottivat esityksen kaksikielisyyden hyvin luonnollisesti vastaan. Kaikki lapset saivat mukaansa myös tehtävävihkon, joka on tehty yhteistyössä kuvittaja Sibel Kantolan kanssa. Vihkossa kielikysymys on ratkaistu yhtä sulavasti kuin itse esityksessä: molemmat kielet esiintyvät siellä rinta rinnan.
Metsän lumous ja muuttuva maisema
– Halusimme esityksessä myös näyttää lähiluonnon mahdollisuudet ja ammentaa rikkaasta metsään liittyvästä kansanperinteestämme, tuottaja Carmela Johansson kertoo. Näytelmässä Tor-peikko oli joutunut lähtemään alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Norjasta metsähakkuiden takia. Metsien merkitys ja maiseman muuttuminen asutuksen myötä olivat siis teemana mukana tarinassa myös. Tämän teeman kannalta ei olisi voinut löytyä parempaa esityspaikkaa kuin Mökki Gallerian ympäristö, Rauhalinnan alue Kaarinassa, missä kaivinkoneet mylläävät ja uusia taloja nousee vanhaan perinnemaisemaan kuin sieniä sateella.
Kokeilun onnistuminen
Taikametsä-esitys oli rohkea ja erilainen teatterikokeilu mm. esityspaikan valinnan (metsä!) ja kaksikielisyyden takia. Näytelmästä ennakkotietoja kyselevät vanhemmat olivat vähän ihmeissään, kun ei ollutkaan erikseen suomen- ja ruotsinkielistä esitystä (?!). Lapset sen sijaan ottivat kaksikielisen esityksen vastaan mukisematta. Ehkä lasten mutkaton asenne on positiivinen osoitus siitä, että lapsemme jo elävät monikielisessä ympäristössä; että monikielisyys ja monikulttuurisuus on heille arkipäivää?
Lapset päiväkoti-iästä kakkosluokkalaisiin asti eläytyivät täysillä tarinaan, eivätkä esimerkiksi kyseenalaistaneet kankaasta ym. materiaaleista tehtyjen sienien aitoutta! Ehkä se on osoitus siitä, että sadun lumous oli jo saanut heidät valtaansa?
Luovasta ja pedagogisesti harkitusta esityksestä vastasi Sagametsä-työryhmä: tuottaja/näyttelijä Carmela Johansson, ohjaaja Tove Lipponen ja näyttelijä Martina Laine. Carmela ja Tove ovat teatteri-ilmaisun ohjaajia, ja Martina on lastentarhanopettaja ja sosionomi. Työryhmä edustaa siten hyvin monipuolista lastenkulttuurin osaamista.
Esitys oli menestys ja toivomme jatkoa tälle hedelmällisesti alkaneelle yhteistyölle!
Teksti: Kirsi Linnamäki
Kuvat: Tove Lipponen ja Kirsi Linnamäki